Mitä jokaisen psyyken ammattilaisen tulee tietää lapsettomuudesta

20.8.2015 Mirka Paavilainen

Mitä jokaisen psyyken ammattilaisen tulee tietää lapsettomuudesta

Työssäni psykologina lapsettomuusklinikalla tapaan melko usein asiakkaita, jotka ovat hakeutuneet vastaanotolleni käytyään ensin keskustelemassa jossakin muussa mielenterveyden toimipisteessä. Yleensä asiakkaat ovat keskustelleet lapsettomuuden aiheuttamasta stressistä tai masennusoireista työterveys- tai terveyskeskuslääkärin kanssa ja saaneet siitä lähetteen joko depressiohoitajalle tai terveydenhuollon psykologille. Osalla on kokemusta myös parisuhdeneuvonnasta tai -terapiasta. Keskustelukäynnit eivät kuitenkaan ole sujuneet asiakkaiden odotusten mukaisesti, joten he ovat päätyneet varaamaan jatkokäynnin minulle, vaikka ensimmäisen kontaktin kautta tukea olisikin saanut ilmaiseksi.

Mihin asiakkaana sitten ovat olleet tyytymättömiä? Heidän kokemuksissaan toistuu yleensä sama kaava, joka minun nähdäkseni voitaisiin estää, mikäli lapsettomuuskriisiä läpikäyviä asiakkaita kohtaavat ammattilaiset saisivat riittävästi tietoa kyseiseen elämäntilanteeseen liittyvistä erityispiirteistä.

Pettyneiden asiakkaideni kertomuksissa toistuu klassinen kokemus siitä, että he eivät ole tulleet kuulluiksi. He kokevat, että heidän tunnekokemustaan on vähätelty, meneillään olevan suruprosessin syvyyttä ei ole ymmärretty tai että lähes koko vastaanottoaika on mennyt lapsettomuushoitoihin kuuluvien toimenpiteiden selostamiseen tai nykyteknologian tarjoamien mahdollisuuksien ihmettelyyn. Keskustelukäynneistä on yleensä jäänyt se tuntuma, että asiakas on suotta niin stressaantunut ja että vaihtoehtoja elämässä aina on, joten tässä valossa ahdistuminen tai masentuminen on turhaa.

Tahaton lapsettomuus on nykyään valtavan yleistä ja lapsettomuuden aiheuttamat psyykkiset vaikutukset usein niin kuormittavia, että on varsin todennäköistä, että mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin parissa toimiva ammattilainen kohtaa työssään lasta tuloksetta toivovia.Tahattomasti lapsettomat eivät asiakkaina välttämättä eroa merkittävästi muista keskusteluapua tarvitsevista ydintarpeensa puolesta: he haluavat tulla kuulluksi ja saada tilaa ja oikeutusta tunteilleen. Keinot joilla tähän tavoitteeseen päästään saattavat kuitenkin erota joiltain osin monien muiden asiakasryhmien kanssa toimivista menetelmistä.

Kiteytän lapsettomuuskriisiä läpikäyvien asiakkaiden erityispiirteet nyt viiteen argumenttiin, jotka ovat omiaan katkaisemaan alkavan yhteistyön ja luomaan asiakkaalle tunteen siitä, että häntä ei ole osattu kohdata.

Mikäli siis haluat onnistua työssäsi lapsettoman tukena, ei kannata astua seuraaviin ansoihin:

1. ”Mutta tehän olette vielä niin nuoria, teillähän on hyvää aikaa yrittää!”

Myös nuoren henkilön hedelmällisyys voi olla alentunut merkittävästi niin, että raskauden todennäköisyys on hyvin alhainen ilman lapsettomuushoitoja. Nuori ikä ei edelleenkään ole tae siitä, että lapsen lopulta saa hoidoillakaan. Tämä tieto aiheuttaa useimmille lasta toivoville stressiä, mikä on täysin luonnollista. Lapsen yrittäminen kotikonstein kuukaudesta ja vuodesta toiseen ei niin ikään ole helppoa, oli ikää lasta toivovalla paljon tai vähän.

2. ”Ainahan te voitte adoptoida. Kyllä se vaikka Aasiasta tullut lapsikin tuntuu ihan omalta.”

Adoptio on nykyään hyvin pitkä ja vaativa prosessi, jonka kautta lapsen saaminen on aina epävarmaa. Monilla tahattomasti lapsettomilla on sellaisia perussairauksia, jotka saattavat estää adoptiovanhemmiksi pääsyn. Adoption kautta perheeseen tulevat lapset ovat myös pääsääntöisesti tavalla tai toisella erityistarpeisia, joten tästäkään syystä se ei ole kaikille sopiva tapa perustaa perhe. Adoptiolapset todella tuntuvat vanhemmistaan ihan omilta, mutta adoptiovanhemmuus on suurelle osalle lapsettomuuskriisiä läpikäyvälle hyvin kaukainen vaihtoehto, jonka olemassaolo ei millään muotoa sillä hetkellä helpota biologisen lapsettomuuden tuskaa.

3. ”Lasta ei nyt näytä tulevan, joten kannattaa alkaa miettiä millä muulla tavoilla voisit toteuttaa arvojasi.”

Moni lapseton kokee ratkaisukeskeisen työotteen tai nopean ongelman uudelleenmäärittelyn ahdistavana. Voimakkaan muutostavoitteisesti työskentelevä terapeutti ei välttämättä hahmota asiakkaan sen hetkisen kriisin syvyyttä vaan olettaa lapsettomalla olevan voimavaroja liikkua nopeasti kohti vaihtoehtoisia tulevaisuuden visioita. Ammattilainen saattaa helposti hahmotella asiakkaalle vaihtoehtoisen lapsettoman mutta hyvän tulevaisuuden, johon kuuluu uusia uravalintoja, lemmikkieläimiä hellittäväksi, parisuhdeonnea, ulkomaanmatkoja ja uusia sosiaalisia verkostoja. Lapseton ei näitä halua, sillä hän ei ole niihin valmis. Lapseton haluaa surra ja saada suruunsa myötäeläjän.

4. ”Stressi heikentää hedelmällisyyttä, joten stressaamista on syytä vähentää.”

Stressin vaikutuksista hedelmällisyyteen ja hedelmöityshoitojen tuloksiin on olemassa varsin ristiriitaista tutkimustietoa. Täysin kattavaa selitysmallia stressin ja lapsettomuuden yhteyksistä ei vielä ole olemassa. Ja vaikka stressillä jonkinlainen selitysosuus lapsettomuuteen varmasti onkin, on tästä tiedosta yleensä lapsettomille enemmän haittaa kuin hyötyä. Kaikki lasta pidempään toivoneet ovat varmasti tietoisia siitä, että asiasta stressaaminen ei todennäköisesti paranna raskauden mahdollisuuksia. Stressaamisen vähentäminen vain näin päättämällä ei valitettavasti toimi, ainakaan tilanteessa, jossa henkilö läpikäy siihenastisen elämänsä todennäköisesti suurinta kriisiä. Hyödyllisempää on yleensä auttaa lapsetonta huomaamaan, että monet lapsettomuudesta kärsineet lopulta saavat vauvan valtavasta stressistä huolimatta. Stressi ei siis kuitenkaan toimi ehkäisykeinona, mutta sallivampi suhde stressiin saattaa kyllä vähentää ylikuormituksen oireita.

5. ”Kauhean monimutkaisilta kuulostavat nuo hoidot! Lääketiede ei todellakaan ole vahvinta alaani.”

Raskautta pidempään yrittäneet todella puhuvat hepreaa: on ovulaatiotikkua, LH-plussaa, IUI:ta, IVF:ää, PAS:sia, tuulimunaa ja HCG-arvoa. Psyyken ammattilaisen ei kuitenkaan kannata pelästyä termiviidakkoa, sillä se on merkittävä osa lapsettomuuskriisiä läpikäyvän todellisuutta. Mikäli keskusteluavun antaja on aikeissa tavata tahattomasti lapsettomia asiakkaita useammin kuin kerran, on syytä opetella lapsen tekoon liittyvän termistön perusteet. Loppujen lopuksi suurta osaa lapsettomista koskeva termistö ei ole kovin laaja, ja edellä mainituilla seitsemälläkin termillä ja kirjainyhdistelmällä pääsee jo hyvään alkuun. Oleellista olisi hahmottaa pääpiirteissään, mitä asiakkaan arkeen kuuluu, millaisia haasteita hän kohtaa ja mitä vaihtoehtoja hänellä haaveensa toteutumiseksi on tarjolla.

Mitä lapsettomat sitten kaipaavat? Yltiöpositiivisuuden, ratkaisukeskeisten muutosehdotusten tai konkreettisten neuvojen sijasta lapsettomat kaipaavat yleensä tilaa vaikeille tunteilleen. He tarvitsevat kuuntelijaa, joka ei ratkaise mitään, ei neuvo, ei kauhistele, ei vähättele tai pelkää itse kriisiin liittyviä, asiakkaalle usein pelottaviakin tunteita. Lapsettomat kaipaavat rinnallakulkijaa, joka tukee heitä heidän lähtökohdistaan ja heidän kokemusmaailmaansa tavoitellen

Kommentteja kaivataan: Millaisia kokemuksia sinulla on lapsettomien psyykkisestä tuesta joko avun tarvitsijana tai sen antajana? Keskustelu tästä tärkeästä aiheesta olisi erittäin tervetullutta!

Ps. Mikäli haluat lukea Mirka Paavilaisen aiempia kirjoituksia lapsettomuudesta, parisuhteesta tai seksuaalisuudesta, niitä löydät Ovumia Perheklinikan blogista.

Kommentit

  1. Erittäin hyvä kirjoitus, joka JOKAISEN psykologin tulisi lukea ja sisäistää. Itse kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja suru siitä oli valtava. Olin lapsettomuuteen liittyvien tunteiden (kyllä, ne koskevat myös lapsellisia lapsettomia) lisäksi erittäin ahdistunut lähes irrationaalisesta ainoan lapseni menetyksen pelosta, siitä etten pysty antamaan hänelle sisarussuhdetta ja lisäksi koin vahvasti, etten ole riittävän hyvä äiti, koska minulle ei suoda enempää lapsia. Myös parisuhde joutui koetukselle kriisin takia, etenkin sen jälkeen, kun mieheni tahdosta lapsettomuushoidot lopetettiin ensimmäisen IVF-yrityksen jälkeen.

    Jossain vaiheessa hakeuduin työterveyden kautta psykologille, ja kokemus oli suoraan sanoen lannistava. Omalla kohdallani ansa ei ollut mikään yllämainituista, vaan psykologin ”diagnoosi” oli neljänkympin ikäkriisi (olin muistaakseni 37v.). Koska en tullut kuulluksi, niin käynnit jäivätkin tuohon yhteen kertaan, vaikka olin saanut jopa lähetteen useammalle käynnille. Apua saamatta kriisini vain paheni, ja sitä myötä myös parisuhde kriisiytyi. Avioliittoa yritettiin lopulta paikata perheterapeutilla. Sielläkään en tuntenut tulevani kuulluksi, vaan koin, että terapeutti painosti minua hyväksymään yksilapsisen perheen, joka ei minulle riittänyt toisin kuin miehelleni, ja suositteli vain yhteisen ajan ja tekemisen lisäämistä. Mutta kun ongelma ei ollut siinä!
    Niinpä suruni vain syveni enkä päässyt tilanteessa eteenpäin, vaan aloin voida todella huonosti, johon liittyi myös itsetuhoisia ajatuksia ”kelvottomuuteni” vuoksi. Lopulta päädyin akuutti psykiatriselle, jonka kautta vihdoin, usean vuoden jälkeen löytyi psykiatri, joka kohtasi ajatukseni.

    Kun kriisi meni näin pitkälle, on eheytyminenkin ollut kestänyt todella kauan eikä se vieläkään ole ohi. Inhimillisesti katsoen hinta siitä, että en saanut riittävän nopeasti tarvittavaa apua lapsettomuuskriisin käsittelemisessä oli kova, sillä mieheni alkoi lääkitä omaa ahdistustaan alkoholilla, ja lopulta avioliittomme kariutui. Vaikka elämääni onkin nyt liki 3 vuoden terapian jälkeen löytynyt valoisampia sävyjä, en ole vieläkään täysin sinut sekundäärisen lapsettomuuden, enkä etenkään sen kanssa, miten huonosti siihen liittyvään emotionaaliseen puoleen saa tukea.

  2. Minä sain hoitojen aikaan tavata kriisipsyokologia, joka oli erikoistunut lapsettomien hoitoon. Siitä oli iso apu ja toivon muiden puolesta samanlaisen palvelun yleistymistä. Harmillisesti tapaamiset vain päättyivät hoitojen päättymiseen ja sen jälkeen piti hakeutua yksityiseen psykoterapiaan, mikä ei ollut yhtä hyvin lapsettomuuteen perehtynyttä toimintaa. Miten olisi ihan kursseja ammattilaisille aiheesta? Kai psykologit, terapeutit ja psykiatritkin käyvät kouluttautumassa toisinaan?

    Toivoisin myös, että ammattilaiset olisivat jossain määrin perillä blogimaailmassa tapahtuvasta vertaistuesta ja auttaisivat asiakkaitaan sinne vinkkaamalla hyviä blogeja. Myös sillä tuella oli iso merkitys omassa selviämisessäni.
    Adoptiosta voi myös jäädä lapsettomaksi, mikä on omanlaisensa lapsettomuuskriisi ja sitä pitää käsitellä eri tavoin kuin hoidoista lapsettomaksi jäämistä.

    Oma blogini vuosia kestäneestä taistelusta: http://runslowly.blogspot.fi/
    Blogia ei enää päivitetä, paitsi yhdellä tekstillä muutaman kuukauden päästä. Olen jättänyt blogin luettavaksi, koska itse sisältö ei vanhene ja toimii edelleen vertaistukena muille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.