Iida on päättänyt tehdä munasolujen ennakoivan pakastuksen: ”Sitten voin ajatella, että olen tehnyt sen minkä voin ja nautin tästä elämästä niin kuin se nyt on”

19.3.2019 Ovumia Fertinova

Iida on päättänyt tehdä munasolujen ennakoivan pakastuksen: ”Sitten voin ajatella, että olen tehnyt sen minkä voin ja nautin tästä elämästä niin kuin se nyt on”

Nuorempana Iida (nimi muutettu) haaveili kolmilapsisesta perheestä. Elämä ei kuitenkaan mennyt niin kuin hän oli suunnitellut. Nyt nainen on tyytyväinen, jos hänellä jonain päivänä on yksikin lapsi.

Kuva: Shutterstock

Iida soittaa minulle ja pahoittelee työpuhelunsa venyneen. Linja kuuluu huonosti, sillä soitto tulee ulkomailta. Päätämme vaihtaa Skypeen. Iida kertoo asuvansa ulkomailla töiden takia. Joitakin vuosia sitten tehtyyn lähtemispäätökseen vaikutti kuitenkin myös se, että Iida koki tarvitsevansa irtiottoa ympärillään vallinneesta hyvin perhekeskeisestä elämästä. Iidan ystävistä yksi toisensa jälkeen oli tullut äidiksi, kun samaan aikaan Iidan omat suhteet olivat päättyneet ennen kuin lapsenhankinta oli tullut ajankohtaiseksi.

– Noin 35 vuoden iässä iski paniikki, että miten tässä näin kävi, sillä olen aina halunnut lapsia. Ei minulla ole ollut sellaista, että olisin halunnut keskittyä uraan. Lähdin ulkomaille, sillä ajattelin, että jos minulla ei ole perhettä, niin yritän sitten keksiä muuta sisältöä elämääni, Iida kertoo.

Ulkomailla ollessaan Iida kuuli ensimmäistä kertaa, että hänellä voisi olla mahdollisuus saada lisäaikaa lapsenhankintaan laittamalla munasolujaan pakkaseen. Nainen ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle.

– Ajattelin aluksi, että kaikennäköistä ylenpalttista varotoimea sitä onkin ja että ennemmin vain otan itseäni niskasta kiinni, hankin miehen ja alan tehdä niitä lapsia. Pyyhkäisin koko asian sivuun, mutta ajatus jäi hautumaan, Iida sanoo.

– Tajusin lopulta, ettei asia ole oman päätökseni varassa. En ole voinut, enkä voi pakottaa jotakuta olemaan itseni kanssa tai itseäni jonkun kanssa. Omalla kohdallani asiat eivät ole syystä tai toisesta loksahtaneet. Minun on turha syyllistää siitä itseäni sen enempää.

Pakastusprosessi aloitettu Ovumia Fertinovalla

Ajatusten pikkuhiljaa kypsyessä munasolujen pakastus alkoi tuntua Iidasta järkevältä ratkaisulta.

– Tulin siihen lopputulokseen, että vaikka parisuhdetta en voi taikoa, niin tämän asian voin tietoisesti valita. Päätin ottaa ne askelet, jotka pystyn saadakseni hieman lisää peliaikaa.

Iida kertoo, että pakastusprosessin ensimmäiset vaiheet Ovumia Fertinovan lääkärin ja psykoterapeutin vastaanottoineen ovat nyt takana. Varsinainen pakastus hänellä on vasta edessä.

Psykoterapeutin tapaamista Iida ei omalla kohdallaan pitänyt välttämättömänä.

– Olin käsitellyt perheellistymiseen liittyviä kipupisteitäni paljon jo aiemmin. Ymmärrän kyllä, miksi tapaaminen kuuluu prosessiin ja se on varmasti hyvä olla.

Tulevaa munasolujen keräystä ajatellen Iidan mieltä rauhoittaa eniten se, että toimenpide tullaan tekemään päiväoperaationa paikallispuudutuksessa.

– Minulle olennaisinta on, etten joudu nukutuksen alaiseksi, sillä haluan tietää mitä ympärilläni tapahtuu, Iida sanoo.

Päätöksenteon jälkeinen mielenrauha

Sen jälkeen, kun Iida teki päätöksen pakastaa munasolujaan, hän kertoo mielenrauhan laskeutuneen ylleen.

– Olen ollut paljon tyytyväisempi ihminen. Itseni moittiminen ja sellainen ”miksen ole saanut tätä elämässäni aikaiseksi” -ajattelu loppuivat. Minusta tuntui, että otin ikään kuin oman kehoni haltuun. Pakastuksen jälkeen voin ajatella, että olen tehnyt sen minkä voin ja nautin tästä elämästä niin kuin se nyt on, vaikka en lasta koskaan saisikaan.

– Ei elämäni loppujen lopuksi niin huonoa ole, Iida toteaa.

Iida kokee olevansa myös onnekas sen suhteen, että hän on ulkomailla ollessaan pystynyt saamaan tilaa ajatuksilleen.

– Olen lapsiasian kanssa paljon enemmän sinut kuin aiemmin. Pystyn myös iloitsemaan perheellisten ystävieni puolesta, Iida sanoo.

Jälkikäteen katsottuna naista harmittaa eniten se, ettei hän tiennyt munasolujen pakastuksesta jo aiemmin.

– Suomessa ollessani en ollut asiasta kuullutkaan, enkä tiennyt, että kukaan olisi sitä tehnyt, Iida sanoo.

– Kyllä tästä vaihtoehdosta voisi puhua enemmän, jotta naisilla olisi mahdollisuus harkita asiaa ajoissa, eikä vasta neljänkympin tietämillä. On myös jännä, miten ihminen huijaa itseään, vaikka tietääkin faktat. Olen puhunut pakastamisesta nuoremmille kavereilleni ja monet ovat sanoneet, että ”onhan tässä vielä aikaa”. Olen todennut, että asiaa kannattaa pohtia jo nyt, sillä vuodet vierivät nopeasti, Iida sanoo.

Iida ymmärtää, että joillekin munasolujen pakastus voi olla myös taloudellinen kysymys.

– Toisaalta ihmiset käyttävät paljon turhempiinkin asioihin rahaa. Varmaan aika moni voisi saada tarvittavan summan kokoon säästämällä. Se on vähän myös se, mitä haluaa priorisoida, Iida pohtii.

Iidalle päätös munasolujen pakastamisesta on tarkoittanut ennen kaikkea lapsentekoon liittyvän stressin poistumista.

– En ole kuitenkaan missään vaiheessa ajatellut, että lakkaisin yrittämästä. Katsotaan, mitä elämä tuo eteen.

Teksti: Anna-Maija Kakkonen

Lue lisää:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.